Kellon historiasta voisi kertoa sen verran, että se kuului aikoinaan iso-iso-isoisälleni suutari Taavetti Vihtori Lahtiselle, joka oli saanut sen Hämeenkyrön pitäjältä lahjaksi sivistystoiminnan ja aktiivisen kunnallisosallistumisen vuoksi. Taavetti tilaili sanomalehtiä sekä haali suuren kirjaston (tilasi kirjoja saksasta saakka), josta auliisti lainaili kaikille halukkaille. Kirjasto oli niin merkittävä, että siitä jopa mainittiin Hämeenkyrön Sanomissa 24.7.1925 onnitteluissa, kun Taavetti täytti 65 vuotta. "Hartaana yhteiskunnallisten asioiden seuraajana on hän ensimmäisiä miehiä, joka tilasi sanomalehden ja vieläpä levitti niitä naapureilleenkin. Yhtä innokas, kuin hän on ollut seuraamaan ajan tapahtumia, yhtä suurella harrastuksella on hän seurannut kirjallisuutta, jonka tähden hän omistaakin kirjaston, jonka veroinen varmaankin monesta varakkaammastakin kodista puuttuu."
Kello + tuo runko hajosi atomeiksi kun se tuli seinältä alas, mutta koska sillä on niin pitkä tunnettu historia, siitä ei haluttu luopua. Siksi kelloon tuli suutarinverstas ja kirjasto. Valitsemalla oikealla olevasta sivupalkista "Kellon henki"-kategorian näkyy kellon tekovaiheet viimeisimmistä muutoksista ihan niihin ensimmäisiin.
Tässä vielä huoneet esittelyssä:
Yläkerran kirjasto
Werstas
Kommentit